Ei pöllömpi

Käpälä-osastoa seuraa, kun muuhun ei iltaisin riitä energia. Haluaisin kirjoittaa muutakin, kolumni-tyyppisesti, mutta tahtoo jäädä päänsisäiseksi se monologi. Ompelussa on se hyvä puoli, että kun ompelee, ei ajattele. Ja iltapuhteeksi se sopii paremmin. Ikään kuin laskeutumista unen aikaan. Aivot jäävät ajattelusta helposti kierroksille, ja varsinkin kirjoittaminen kymmenen jälkeen illalla on viheliäistä juuri siksi.
Käpälämäen lisäksi olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi, että hankin muistikirjan. Sellaisen ison ja tilavan, ja ehkä siihen saisin päivän varrella jotain pientä älyllistä & luovaa merkkailtua. Huoh, montakohan kertaa tätäkin olen yrittänyt. Mutta syksy on luvallista Uuden Elämän aloitusaikaa ja pitkästä aikaa on eteisen isolla "liitutaululla" poimintoja faktan ja fiktion virroista. Ja aurinkoakin olen tervehtinyt. Jooga on tehokasta: harjoittele, niin kaikki (muu) tapahtuu. 
Mutta pöllöihin:
Pikku langanpää sai pöllökuosisen asun vähän juhlavampaan meininkiin, kun olin Oulussa pelkän ompelukoneen varassa ja jaksoin pipertää. Tuskastuttavaa väkerrystä: samettikauluspaita ja vuorelliset sammarit laatulastenvaatekankaista (lue yli 20e metri/Hanhelin nettiputiikista). Mallit Ottobre, mikäs muu.Vieläkään ei ole paidassa nappeja, kun en saa ratkaistua, mikä olisi nopein ja käyttökelpoisin napitussysteemi. Meillä tahtoo kauluspaitojen pito kaatua siihen, että pieneläjä ei pysy paikallaan edes napituksen aikaa suurelta menee siinä hermot.