Katselin puita mökin ikkunasta. Sellaisia vihreitä, pystyjä. Sortumatta filosofiseen syvämietiskelyyn voinen reilusti väittää, että ne ovat olemassa, aivan niin kuin minäkin. Ne siellä, minä täällä, tai siis katsomassa niitä mökin ikkunasta. Ne tuskin katsovat minua.
Ajattelin: tätä se voisi olla, tätä voisi tarkoittaa se iänkaikkinen toiseudesta jauhaminen, mitä kaikenmaailman ihmis-ym. yhteiskuntatieteet nykyään ovat täynnä. Että luonto on luonto, ei enemmän eikä vähemmän. Se olisi toiseus par ecxellence. Ongelma on se, että se pyrkii aina olemaan ihmiselle joko enemmän tai vähemmän. Tai siis ihminen pyrkii näkemään sen niin, ottamaan sillä tavoin haltuun - jotenkinhan se pitää tulkita. Syvempiä tai latteampia merkityksiä, mutta aina niitä kaivettava, vaikka puu on puu; pliis ei enää että nainen on luonto ja luonto on nainen tai että jos ei puhuta samaa äidinkieltä, niin heti on "toinen". Puu on puu. Ihminen on ihminen.
Eikä tarvitse yrittää olla luonnon kaveri, vaikka en minä halua sitä keltään pois ottaa, jos puut ryhtyvät vastavuoroiseen vuorovaikutussuhteeseen, mutta nyt, tänään, väitän että se aiheuttaa kärsimystä. Mutta ei tarvitse myöskään pelkäksi materiaksi alistaakaan, mikä taas on suuri kollektiivinen murhenäytelmä. Ikään kuin olisi tavattoman vaikeaa hyväksyä, että siinä se co-eksistoi, vaikka minulla ei ole mitään sisäänpääsyä siihen. Ja silti voi olla. Tilaa on.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Wusterhausen, here I come!
Elleivät sitten kurkut. Estä lentomatkaa. Tässä syy, miksi bloggaus on ollut jumissa: olen ommellut iltakaudet pitsiä mekon muotoiseen itsetuntooni, joka esiintyy Onkel Martinin juhannushäissä Berliinin maalaiskunnassa, jos bakteerit suovat.
Järkyttävä työ yksinkertaisessa kotelomekossa (Ohje Suuri Käsityökerho 7/2010), jos sen vuorittaa kokonaan ja pitsittää. Kankaat Eurokangas, ja kerrankin halpaa: tämän luomuksen kokonaiskustannukset alle 20 e. Parasta oli, kun pitsikuosi haettiin oikein lukon takaa Armanien ym. joukosta, oikea ruma ankanpoikanen! Tällä tavalla sitä kuulkaa semikotirouvat sulostuttaa arkeaan.
Järkyttävä työ yksinkertaisessa kotelomekossa (Ohje Suuri Käsityökerho 7/2010), jos sen vuorittaa kokonaan ja pitsittää. Kankaat Eurokangas, ja kerrankin halpaa: tämän luomuksen kokonaiskustannukset alle 20 e. Parasta oli, kun pitsikuosi haettiin oikein lukon takaa Armanien ym. joukosta, oikea ruma ankanpoikanen! Tällä tavalla sitä kuulkaa semikotirouvat sulostuttaa arkeaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)