Tällaiseen en yleensä sorru mutta

Ollaan lähdössä Ouluun syys- eikun kandintyönkirjoituslomalle, väsynyt jee---buu. Ei ompeluksia, mutta tämä on jäänyt hampaankoloon:

Eikös ole mainiota, että perussuomalaisten Suomeen ei mahdu edes Ahvenanmaa? Mua niin huvitti, oliko se toissa iltana kun uutistenlukija kertoi kys. puolueen varjobudjetista, jossa oli kolmantena karsimiskohteena Ahvenanmaan valotms. kaapeli. Haluavatkohan persut sen kokonaan pois, vai riittääkö että vain hiukan lyhennetään?

Har har.

Esimerkki niille jotka sitä kaipaavat

Tämä liittyy siis tutkimuksentekokurssiini, eli kirjoitan itse pienen katkelman tekstiä malliksi:

Me asuttiin kolmessa eri osoitteessa mun lapsuudessa: pieni kerrastaloasunto - isompi kerrostaloasunto (mulla oli oma huone) - omakotitaloparitalo, kaikki silloin suuressa mutta ei kovin kehittyvässä pohjoissuomalaisessa kaupungissa. Vanhempani asuvat viimeistä edelleen.

Muistoihini kerrostalovaiheesta ei liity kovinkaan paljon havaintoja siitä, että sillä, että oltiin erilaisista perheistä, olisi ollut merkitystä. Tietysti jotain kummastelin, niin kuin sitä että jotenkin omistuisesti aikuiset suhtautuivat yhden kaverin perheeseen - myöhemmällä iällä rationalisoituna se oli varmaankin sitä, että mulle ei osattu selittää, mitä alkoholiongelma ja tukityöllistäminen tarkoittaa. Mutta keskimäärin pihalla leikittiin, oli uutta, vanhaa, styleä tai epästyleä päällä niin sulassa sovussa kuin nyt voi. Eikä lähimetsässä asunut pultsareita.

Tähän voi tietysti liittyä se, että oman hyväosaisuuden tuntoja on vaikeampi muistaa kuin huono-. Täytyy muistaa, että olin ainoa lapsi, jolla oli ulkomaalainen isä - ja Saksasta tuli vaikka mitä mahtavia leluja tuon tuostakin - tätä varmaan kadehdittiin vertaisjoukossa, mutta kateuden kohde on kyllä ollut siitä aika autuaan tietämätön. Mää sain aina uusia vaatteita, ja mun pieniksi jääneet kierrätettiin serkuille. Mun vanhemmilla oli akateemisen koulutuksen saaneiksi pienet tulot (assari marries sihteeri) mutta taas isän työ yliopistolla kompensoi varmasti tätä - siis siinä mielessä, että meidät tulkittiin helposti keskiluokkaisemmiksi kuin oltiin.

Kipeimmät matalan statuksen kokemukset liittyy mulla siihen, kun tehtiin säännöllisesti kesälomamatkoja Ruotsiin - taisin olla jotain  5 - 8 v. niihin aikoihin. Meillä oli Fiiat 600, armeijan teltta ja puhallettavat kumipatjat. Kaikilla leirintäalueiden ruotsalaisilla oli hienot autot, asuntovaunut joiden EDESSÄ oli vielä telttalisäke, ja taatusti ne eivät iltaisin istuneet liikuteltavan kesämökkinsä edessä puhaltamassa omin keuhkoin vanhanaikaisisia kumipatjoja. Mua hävetti NIIN kaikki meidän lomailussa: se purkkiauto, vaatimaton teltta ja ennen kaikkea mun äiti puhaltamassa siinä teltan edessä niitä patjoja koko kansankodin nähtävänä. Jokin kerta joku armelias ruottalaissetä toi lainaan jalkapumpun - ehkä sekään ei kestänyt kattoo sitä menoa, tulkitsi pieni lapsi.

Syysautoilijan karderoobi osa 3

Armoa, tää sais olla hetkeksi viimeinen lajissaan. Ikään kuin täällä pistooli ohimolla ommeltais. No jonkinlainen pakkomielle kuitenkin. Enimmäkseen harmiton.

Ottobre, en muista numeroa, mutta hyvä haalarin peruskaava soveltaen, 98 cm. Kankaat: päällinen joustofrotee: Metsola; vuorena vihreä perustrikoo a la Hilco muistaakseni. Vetskari on kierrätetty, uuden elämän siis sai.
Kenkälipasto Ikea :)
Tekisi mieli kysyä, miksi frotee on lähtökohtaisesti niin retroa, ei kai kaikki ollut 70-luvulla pelkkää froteeta?? Jos multa kysyttäis, niin the seitkytluvun toteemi olis kyllä kettuketunhäntälakki joka teki päästä karvaisen pallon, ja sit ne käpälät autenttisine kynsineen roikkui somasti leuan alla kuolasta kostuen ja jäätyen.  Aijai miten oli pikkutyttö haljeta ylpeydestä! Sellaista oli olla kettutyttö silloin.

Autoilijan syysmallisto osa 2

Monotemaattisuus jatkaa voittokulkuaan. Sen lisäksi, että aplikoin auto-tekstin autokankaalle, olen myös rakentanut kenkälaatikosta ja vessapaperirullasta autonkuvilla tapetoidun autotallin, jonka kuvalta yleisö säästetään.

Sadepäivät on haastavia, jotain oli keksittävä jottei sisäily käy ylivoimaisen tylsäksi, niin sitten jaksoin väkertää tämän. Yleensä en jaksa pipertää.

Aplikaation rakensin itse piirtämällä kirjaimet ensin kaavapaperille, sitten kiinnitin sen autokankaaseen ja sen alla olevaan askarteluhuopaan,siksakkasin, leikkasin autokankaan ympäriltä, ompelin suoralla joustofroteeseen mitä etukpl edustaa, ja sitten vielä leikkasin huovan ympäriltä. En tiedä onko lyhyempiäkin reittejä, tai siis varmaan on.
Malli Ottobre perus-raglan 92 cm, trikoo jostain.

Ja totta kai pikku yksityisautoilija jo lukee puseroaan sujuvasti.

Uusiosammarit?

Nopea reunamerkintä & päivän aforismi, jota ilmankin tulisi toimeen:

Inventoin oman käden oikeudella äidin vaatehuoneesta 7 kirppislöytösammarit, ja nyt pitäisi keksiä, mitä kivaa niistä tekis. Ihanasti syysvärejä ja kamalia muuten. Tänään kokeilin olla vihreissä, mutta hävetti päivän alusta loppuun. Olkoon se todiste jostakin. Mutta hyvää vakosamettia en ole helpolla kaupasta löytänyt. Siksi olisi ryhdyttävä epätoivoisiin tekoihin. Näissä on vielä sellaista sharmanttia hajamielinen mutta rakastuttava humanistiassari-ehkä jopa proffa -karismaa.Mutta siis: mitä näistä sais muuta kuin hiirelle kukkaron?

Ja se laahaava ajatus:
Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan vähän hajamielisyyttä.

Yksityisautoilijan syyskatalogi, osa 1

Tämän syksyn värejä ovat harmaa ja lämmin punainen. Malleja taas esimerkiksi Audi, Bemari, Volkkariauto ja kuorma-auto. Syksyn uutuutena yksityisautoilla on myös yksityiselämä ja vapaa-aikaa. Usein ne käyvät kaupassa ostamassa erilaisia tuotteita kuten peruna, kukkakaali ja salaatti. Tämä kaikki maksaa paljon.

Ehkä alan heräillä koomasta, toivotaan. Ainakin heti kun olin saanut tänne valitettua ettei mitään synny, niin alkoi syntyä. Näin se menee.
Kuinkahan paljon tällaisesta vanhemman väsymyksestä on sitä, että se pitää vain tunnustaa ja tunnistaa? Sitten taas jaksaa. Mutta niin kauan kuin puskutraktorienergialla puksuttaa, niin nääntymys vaanii.
Toiseksi pitäisi tosiaan olla nauhuri & sininen ruutuvihko & punainen päiväkirja sängyn vieressä, kun kaikki ideat syntyy silloin kun keho on vaakatasossa. Sitten valoisina tunteina voisi testata, onko niillä päivänvalo- vaiko nolostumisarvoa.
Kolmanneksi ei varmaan pitäisi lähteä sille linjalle, että jos vain olisin muistanut eilen lotota, olisin voittanut 10 miljoonaa.

Ottobre 6/ 2008 Saturn-toppaliivin kaavalla syntyi tämä pienautoilijan liivi. Teen nykyisin 110 kaavalla siten, että en leikkaa saumanvaroja, ja saan suht sopivaa n metrin mittaiselle autonomiselle yksilölle. Kangas on idän lastista, vuori Inkerin lahjoitus niiltä ajoilta, kun Langanpää jr eteni ryömien ja painoi kaasua, kun äiti ompeli. Nyt mennään vähän lujempaa.

Tiedä sitten, onko tää yhtään käyttökelpoinen vaate, kun ulkovaatteeksi kohta liian kylmä ja sisävaatteeksi lämmin. Vuorittaa kuitenkin halusin, ja hupunkin lisäsin, vaikka inhoan niitä periaatetasolla.
Kerroksena alla isoäidin norjalaisneule merinolangasta.

Huomaa taskujen törmäyskurssi. Ja käsittämätön ripustuskoukku. Todellinen impro.

Voisiko joku tietäväisempi valaista, teinkö pahan etikettivirheen, kun yhdistin joustamatonta puuvillakangasta ja resoria kädenteissä? Kun tuntui, että kanttauksella olisi jäänyt liian avoimeksi.