Työ ja tekeminen

Mikä on ero? Mietin käsitöiden syvempää olemista taas kerran... miksei se ole käsitekeminen vaan käsityö? Kun nythän on familistisen käänteen lisäksi jonkinlainen käsitöiden renessanssi käynnissä, mikäli yhtään oikein ajan ilmiöitä tulkkaan. Siis kaikki ylistää, kuinka ihanaa on käsillä tekeminen, so. siinä on jotain oikeasti aitoa verrattuna kaikkeen mitä markkinatalous mekaanisesti elämään sanelee, jotain back to basics niin kuin lastentekemisessäkin. Ja nostalgiaa. Perhe, oma talo ja omat kädet. Aikaansaannokset jotka näkee ja joiden konkreettisuutta vain hullu epäilee. Eikä tässä mitään kritiikkiä, huomioinpahan vain, että kirjailijakin on nykyään cool kun myöntää avoimesti olevansa käsitöihin hurahtanutta kansaa. Laura Honkasalolta opin, että en tiedä vielä mitään, kun en tiedä Jätti-Rättiä Raisiossa.
Ja sitten se mun pointti, tai oikeastaan väite tai havainto. Työ on työlästä, tekeminen ei. Noin niinkuin pääsääntöisesti. Työ on harrastuksen vastakohta. Työ on hikistä ja yleensä julkista, sikäli että harvoin - joitain poikkeuksia lukuun ottamatta - töitä salaillaan. Tekeminen taas, pelkästää tekemisenä on minusta liikettä. Ja jotenkin sen liike-ominaisuuden haluaisin säilyttää käsitöissäkin, sillä muuten niiden tekemisestä tulee työtä ihan oikeasti. (Tosin nyt en jaksa saivarrella, mitä sitten on työn tekeminen, naamioitunut oxymoron?)

Ja vielä henkilökohtaisempi taso: olen nyt ommellut niin paljon, että on vaikea pysyä alkuinnostuksessa kiinni. Välillä tuntuu, että mitä yksinkertaisempi vaatekappale, sen enemmän siinä on TYÖTÄ. Ja huomaan mumisevani itsekseni, että käsityöt ovat tosiaan työtä. Ja sitten pysähdyn, ja minua harmittaa. Harmittaa, kun kerrankin kuvittelin, että minulla on harrastus, jossa pysyy yksinkertainen tekemisen tai siis liikkeen hurmio.

Tämä on poppanamaisesta oudosta kankaasta ommeltu mekko a la Yoshiko Tsukiori (Kauniit puserot ja mekot, OTAVA), eijoo mitään pikkutyttö&Lolita-lookia, kun valitsee tällaisen suomalaiskansallisen röijy-materiaalin, matamia sitäkin enemmän. Värit on oikeasti tosi kirkkaat: oranssi, punainen, turkoosinsininen.

Ja sitten harjoittelin ihan perustrikoopaitojen tekemistä englannista tilaamallani minttu-trikoolla. Tämä se oli työlästä jos mikä, mutta varmaan menee kokemattomuuden piikkiin. Kanttaus on järkyttävän vaikeaa saada siistiksi. Kaavat on Ottobre; en enää luota Joka tyypin kaavakirjaan yhtään, kun olen löytänyt Ottobren. JTK on oiva oppikirja, mutta estetiikan tajua ei tekijöillä kyllä juuri ole.

Ja sit tein vielä Pikku Langanpään piensukulaiselle tällaisen karkin. Kangas on tilattu Etsyn kautta Hong Kongista, muu on Eurokangasta ja Ottobretä soveltaen. Napit Matan tekstiilistä. Vetoketjun tekoon sain apua:
Konkarin vetoketjuohjeet