Langanpää on edelleen päättömänä lomalla, mutta pieniä pyrintöjä jonkinasteiseen henkiseen kerimiseen on jo esiintynyt. Vyyhtiä piisaa... Loma on ihmetyttänyt eniten, on ollut pientä tarvetta reflektoida nimenomaan sitä.
Ensinnäkin on ollut vaikea olla yksinkertaisesti vain saamapuolella. Miten syvään on juurtunut ainainen työnteon hikieetos, raataminen ja suorittaminen. Tunnetusti olemisen taito on se vaikea taito, mutta että minunkin kohdallani. Ja sitten kun on jotain elämyksellistä, mikä liittyy siihen että on KESÄ ja AIKAA, KAUNISTA ja RAKKAITA IHMISIÄ, niin jotenkin laskee koko ajan, että noniin nyt tämä on varmaan viimeinen viipale, jonka voi kohtuuden ja oman kohtaloni nimissä ottaa. Että joku raja. Ja sitten se kuitenkin jatkuu, ja miettii, että mitenköhän luvallista koko touhu tää on ja ainakin voisin alennusmyynneistä pidättäytyä.
Toiseksi lepo on hämmentävää. Sitä kuvittelee, että nyt olen levännyt. Ja sitten tapahtuu kuitenkin jotain, mikä osoittaa että ehkä vasta ihan vähän on jostain hellittänyt ja kehossa on ties mitä vanhaa väsymystä ja kuonaa. Ja kun lepää, katoavat ne vähätkin ajatukset, joita yleensä pyörittelee työkseen. Pää on kuin tyhjä tanssisali vuorella, heleä mutta tyhjä, ja ehkä juuri tähän suostuminen olisi sitä olemisen taitoa?
Kolmanneksi loman yksityisyys on yllättänyt. Yksityisyys ja pyhyys. Ja nämä jotenkin käsi kädessä. Enää en syytä ketään siitä, että on koko heinäkuun tavoittamattomissa tai 4 viikkoa perheen kanssa skutsissa. Ja täysin maallisesti, ilman pyhitystä ja retriittejä, on yht äkkiä aidolta tuntuva sakraalin kokemus. Kun oleminen hetkellisesti muuttuu yksinkertaiseksi ja tekemisen tempo hidastuu. Nukun, syön, liikun - auringossa tai vedessä - pysähdyn, väsyn ja nukun. Olen aina perinteisesti inhonnut rutiineja, mutta nyt toisto ei haittaa yhtään.
Haasteitakin toki on: aktiivisuuden ja passiivisuuden herkkä tasapaino; tekemisen ja tekemättömyyden. Ja hidas virkoaminen velvollisuuksiin, koska niitä kohti kello vääjäämättä käy.
Loma on sitä että päivä on juuri sopivan kokoinen.
Voisiko se olla sitä muulloinkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti