Homing homing homing

Nyt siis on tullut tällekin toiminnalle nimilappu - akateemisen pluskolmikymppisen naisen identiteettijuttuna. Teen käpykakkuja - olen siis olemassa, kertoivat eilen tv-uutiset ihan kahteenkin otteeseen (eikö maailmalla tapahdu mitään?). Jotenkin silti kiehtovaa, että on niin IN: tähänkö feminismi meidät vapautti. Koteiluun. Kotiloon. Omaan pieneen hallittavaan pesään. Nyt sitä sitten sisustetaan noin niin kuin henkisellä tasolla.
Tein pipoja 5 x iltana, päiväkodin myyjäisiin muka, mutta kyllä lähinnä omin käsin syntyvän idean materialisoitumisen lumoamana. Kierrätyssammarit - muistatteko - mutsin vanhat ja tänne Helsinkiin siirtyneet. 7 paria - nyt viisistä on yksi lahje kierrätetty. Ostin pörröfleecen uutena Eurokankaasta, kun ajattelin että menevät ehkä vieraisiin päihin. Ja silityskuvat TT:stä. Siis koodinimi Tarjoustalosta. Kiinnitys tarranauhalla.
Sametti kerää nukkaa, ei kovin käytännöllistä, mutta retrohtavaa.
Malli on uusimmasta Ottobre kids, 6/2011. Tein kaikki isointa kokoa vähän summamutikassa. Hauska ja helppo malli. Vuoren kääntäminen minireijästäkin sujui - elin vaarallisesti ja tein pipo pipolta pienemmän kääntöreijän, viimeisessä oli kyllä jo tuskaa.

Ruskea - harmaa -apina.

Violetti - harmaa - heijastin-jalkapallo.

Musta - harmaa - viherolio.

Ruskea - Ruskea - hempeilyin.

Vihreä - lila - siilinen.